Kuuntelukävely

Kuuntelukävelyt – kuunteluharjoituksia ryhmässä

Kuuntelukävely on kävelykierros, joka tapahtuu ilman puhetta ja elektronisia laitteita kuten puhelimet ja kamerat. Ennen kävelyä osanottajat valmennetaan lyhyesti tapahtumaan ja ohjeistetaan keskittyneeseen kuunteluun. Kävelyn jälkeen käydään keskustellen läpi kävelyn synnyttämiä kokemuksia.
Kuuntelukävelyn tavoitteena on harjoitella kuuntelemista, aktivoida kuuntelemaan omia arkisia elinympäristöjään sekä kuunnella yhdessä. Loppukeskustelussa harjoitellaan myös kuullun sanallistamista.
Kuunteleminen avaa akustisen perspektiivin siihen mitä on olla kuuleva olento, joka elää yhdessä toisten kanssa ja jakaa huolen yhteisen elämismaailmamme kehityksestä. Kuuntelemisen kulttuurista löytyy kyky löytää ja eritellä pieniä eroja, jakaa tietoja ja tunteita, ymmärtää yhteisyyden ja jakamisen merkitys sekä huoli toisistamme.
Kuuntelukävelyn taustalla on äänikävely (soundwalk), se on eräs akustisen ekologian ja äänimaisematutkimuksen työkaluista. Äänikävely on äänimaisematutkijoiden käännös tai omaksuma termi. Puhumme itse mieluummin kuuntelukävelyistä.

Kuulumia hankkeessa olemme kehitelleet omaa kuuntelukävelyn konseptia ja testanneet erilaisia vaihtoehtoja käytännössä. Kuuntelukävelyllä pyritään havainnollistamaan mistä äänitaiteessa, akustisessa ekologiassa, eri medioiden äänimaailmassa ja äänimaisematutkimuksessa on kysymys. Kuuntelukävely avaa aistimellisesti, kokemalla osallistujalleen sen mitä tarkoittaa olla kuuleva olento ja miksi tämä ulottuvuus unohtuu meiltä niin helposti.
Kuuntelukävelyllä voidaan havainnollistaa vaikkapa alueen asukkaille mitkä ovat heidän läheisten, jokapäiväisten kuulumiensa osatekijät ja ominaisuudet. Sen avulla voidaan saada selkeä käsitys jonkin alueen kuulumasta tiettynä hetkenä.
Tämän jälkeen on helpompaa sanallistaa kuulumia, miettiä mitä tulisi säilyttää, mitä tulisi muuttaa ja millä keinoin.
Kuuntelukävelyn dramaturgia käyttää hyväkseen ympäristön korkeuseroja ja näkyvyyteen vaikuttavia seikkoja. Äänet leviävät suoraviivaisesti, jos äänenlähde on näkyvissä sen myös yleensä kuulee selkeästi. Kun näköyhteys katkeaa yleensä myös kuuluvuus heikkenee.
Keskittyminen ääniin voi palauttaa mieleen kaukaisia muistoja. Avoimuus ympäristön tapahtumille ja äänille voi tarjota yksinkertaisia mutta harvinaisia kokemuksia. Monet kuuntelukävelyjen osanottajat ovat verranneet näitä tapahtumia lahjan saamiseen.
Yksinkertaisimmillaan kävely ei vaadi juuri muuta kuin tilan jossa kokoontua ennen kävelyä, siellä
ohjeistetaan kävelyyn osallistujat ennen kävelyä ja jossa voidaan lopuksi purkaa ja sanallistaa niitä
kokemuksia joita kävely tarjosi.

Olemme kävelleet erilaisten työpajojen ja kurssien yhteydessä monenlaisten osanottajien kanssa sekä kaikille avoimina tapahtumina eri yhteyksissä. Olemme tehneet kävelyjä kyläyhdistyksen, kaupunginosayhdistysten, koululaisten, päiväkotilasten, taideopiskelijoiden ja vanhusten kanssa sekä osana performanssitapahtumia, kansainvälisiä kongresseja sekä taiteilijaresidenssejä. Olemme kävelleet myös osana kirjastojen yhteisöllistä ja paikallista toimintaa. Eri tapahtumakokonaisuuksissa olemme pohtineet kuuntelutaiteen ja performanssin sekä kuuntelukävelyn ja kävelytaiteen välisiä suhteita.
Olemme kävelleet liikuntarajoitteisten ja vanhusten kanssa, lasten kanssa, kurahousujen ja kumisaappaiden kahistessa ja lonksuessa. Olemme kävelleet auringonpaisteessa, kaatosateessa, illan pimeydessä, helteessä ja pakkasessa. Käveljiät itse tekevät tapahtuman ja sillä on kyky toimia yhteisöllisenä ja voimaannuttavana kokemuksena, kunhan osanottajilta löytyy uskallusta heittäytyä mukaan kuuntelemaan.

Tuike Alitalo